Syyskuun 3. päivä ja vettä tihuttaa. Lämpimässä sylissä matkaan ensikertaa ulkoilmaan ja laskeudun auton etupenkin jalkotilaan. Olen peloissani ja ymmälläni tulevasta, yritän paeta tilannetta jalkotilan perälle mamin hokiessa "ei sinne". Lopulta annna periksi ja köllähdän pehmeän pyyhkeen päälle. Auto hurahtaa käyntiin ja matka uuteen kotiin alkaa, taakse jäävät kuusi kappaletta sisaruksia ja edessä odottaa tulevaisuus ja ikävä sisaruksia.

Parin tunnin päästä pääsemme perille, on jo kylmää ja pimeää ja vettä sataa edelleen. Matkustan sylissä sisälle, jossa saan raikasta vettä juodakseni ja sitten alkaakin jo pissattaan. Mutta hei.. mitäs tämä on, taas minut pakataan mukaan ja nyt menenkin toiseen autoon. Ei tämä ollutkaan vielä koti. Nyt pääsen oikeaan kotiini ja siellä odottaa kaksi kissaa, josta toinen hassusti sähisee. Onko tuo kaveri?