Voi rakas Kaaponi!!! Tämä elämä on niin vaikeaa, olet sentään "vain" koira, mutta silti oma lapseni. Äiti tulee sua niin maailman mahottoman paljon kaipaamaan. Tämä on epäreilua, äiti sinut etsi, äiti sinut haki vaikkakin yhdessä isin kanssa. Mutta äiti teki kaiken, jotta sinut voidaan hakea. Ja nyt äiti ei saa, ei voi sinua pitää.

Sinä lähdit isin mukaan. Tulet sitten aina äidille kun nämä rakkaat lapset ovat isällään. Ei isi voi sinua silloin pitää, jos kerran ei äitikään voi silloin, kun lapset on äidillä. Jokatoinen viikonloppu 2 vuorokautta, tämä on yhteinen tulevaisuutemme. Miten tässä näin kävi? Entä jos et tottelekaan äitiä enää? Anna anteeksi rakas luppis..lappis. Näen surun sinun silmissäsi. Painat pääsi tassujesi väliin. Sinua on pakko halata! Rakastan sinua!